Copycat

Nyt tulee taas vähän ajatuksen kanssa tehty postaus, sillä minua hieman ärsyttää. Olen nyt tutustunut hieman lähemmin aiheeseen nimeltä APINOINTI. Varmasti suuremmalla osalla on aiheesta jotain sanottavaa ja koettuja juttuja, mutta kuinka moni voi sanoa siihen väliin että ovat olleet asiasta imarreltuja? Näinhän kuulemma pitäisi suhtautua jos joutuu ns kopioinnin kohteeksi.

Yksi, kaksi tai kaksi ja puoli juttua saattaa vielä mennä vähän läpi sormien, mutta hittojakos sitä aina jaksaa kattoa vierestä ja olla sanomatta mitään. En kun kuitenkaan ole sellainen ihminen, että menisin päin naamaan sanomaan että nyt pliis nostetaan kissa pöydälle..vaikka niin varmaan pitäisi tälläsissä asioissa tehdä. Joten yleensä miun tilanteet menee sillee, että olen vain hiljaa ja nielen pettymyksen.

Okei, okei ymmärrän että kun ollaa samanlaisia tai elellään samanlaista "elämäntyyliä" niin samat asiat ovat pinnalla kaikilla. Mutta kun asia alkaa mennä törkeeksi ja tunnet itsesi mitättömäksi, sillä omat kivat juttusi (vaikka ulkonäköön liittyen) ovat apinoitu viimeistä kohtaa myöten. Hiio hoi kun on kiva olla erilainen nuori nainen, mutta seurassasi on pari aivan samannäköistä tyyppiä. Vedänkö kaljuksi, liikunko iltabileissä remonttihaalareissa tai omat tulevaisuuden haaveet muuttaa toiseksi koska toinen menee ja tekee ne nenäsi edestä.

Onpa kiva miettiä jatkuvasti kaveripiirissäsi että uskallanko sanoa ääneen asioita, että varmasti säilytän sen omana juttunani.. Esim löydän jonkun kivan tuotteen netistä ja haaveilen siitä kovasti ja iloisena kerron siitä kuinka varpina sen ostan, kunhan saisin vaan vähän rahaa säästöön..kappas kappas kohta on kertomallani tyypillä samainen retku päällä ja harmikseni totean, ettei sitä voi enää itse ostaa. Tai sitten olet ostanut jo vaikka uudet kengät ja olet kyseisestä merkistä aivan innoissasi.. hmm ja kuinka käykään, kohta toisella kaapit täynnä kyseistä merkkiä. Tai vihdoinkin tajuat millaisissa hiuksissa viihdyt ja ne on mielestäsi nätit (kotikonstein leikatut ja värjätyt) ja auta armias ku pidät vähän aikaa lepoa hiuksille leikkaus- ja värjäysrumbasta, niin johan tullaan ja viedää sekin idea. On todellakin nastaa olla köyhä ja erilainen.

Onneksi miulla on yksi mahtava luottoystävä, johon voin näissä asioissa luottaa. Ja miusta on hassua ettei miuta haittaa vaikka hän olisi kanssani samanlainen päästä varpaisiin! Se johtuu täysin siitä, että ollaan yhdessä löydetty ne uudet kivat jutut, koettu samat jutut ja yksinkertaisesti tiedän että se on hänen oikea hyvä makunsa näiden asioiden suhteen, eikä vaan "tälläsestä mun pitäisi tykätä, koska tää kuuluu tähän "rock 'n' roll-lifestyleen". Pah, aika surullista sillä mie elän niinkuin siltä tuntuu ja en todellakaan mieti mitään brändiä, tyyliä ja laatikointia. eikös ois aika todella punkrockimaista vetää naama täyteen lävistyksiä tai tatuoida itsensä päästä varpaisiin?! pyh joku raja sentään ja sen takia en niin tee.

Olkaa niin kilttejä ja kysykää rehellisesti asianomaiselta mietteitä, jos meinaatte oikeasti tehdä jotain aivan kopioimista. Eiköhän jokainen tiedä alitajuntaisesti mistä uuden ideansa on yhtäkkiä saanut ja miusta sen voi myöntää reilusti. Miusta on tyhmempää tehdä se toisen selän takana ja sitten leikkiä hölmistynyttä..

ps. en nyt sano että kaikki näin tekee tai kaikki on tapahtunut yhtäkkiä, vaan nää jutut on koettu tässä ihan elämän aikana.