Nyt on ollut taas aika hankalaa vaihetta miun elämässä ja se ilmeisesti myös näkyy postauksien tasossa.. ja jatkuu näkymistään. Tämä ei ole todellakaan se paikka missä vuodattaisin täysin ongelmiani ja vastoinkäymisiäni, mutta tällei ohimennen kirjottelu saattaa vähän nyt avartaa.
Jouduin heittämään yhden kaverisuhteen romukoppaan, koska enemmin sain vain "turpiini" kuin oisin ollut hyvilläni siitä. Veikkaan että kaikilla on ollut elämässään samanlaisia tilanteita ja eikös tälläisissä tilanteissa saakin ajatella omaa parastaan, ehkä hieman itsekkäästikin? Varsinkin kun voin puhtaalla omatunnolla sanoa etten itse ole tehnyt vääryyttä.. Erittäin harmillista ja surullista, mutta kai tästä on suunta vain ylöspäin?
Onkos muilla ollut samanlaisia tilanteita tai edes mielipiteitä asiaan?
Musta ihmiset on niin vaikeita kaiken kaikkiaan, etta oma kaveripiirini on hyvin pieni. En paasta monia ihmisia lahella ja en jaksa paljon edes viettaa omaa perhettani lukuunottamatta aikaa kenenkaan muun kanssa.
VastaaPoistaIhmissuhteisiin ei loppujen lopuksi kannata tuhlata aikaansa tai energiaa, varsinkin jos kyseessa on henkisia vampyyreja. Ei siis suotta masentua moisesta.
:) kiitos näkökulmastasi. joo ja tosissaan ei pitäisi ottaa itteensä moisesta, mutta kun ei sekään aina ole niin helppoa.
VastaaPoistaVoi sohwi. Ihmiset jotka ei ole hyviä sulle, ei ansaitse sua niiden elämään. Tosin olen sanonut sulle nää jutut jo aikaisemmin ;) Sie oot vahva tyttö, sie jaksat mitä vaan, ihan liikaakin!
VastaaPoistaHaleja, ja jaksamista! (ja nenä kohti tamperetta?)
Olet antanut miulle tukea vähän liikaakin :) Ja olen joo jaksanut, mutta se jaksaminen taisi loppua nyt kuin seinään joten pakko vain yrittää unohtaa koko pahan alku ja juuri..
VastaaPoistaJa oli lauantaina Maijan kanssa ohimennen puhe, että me tullaan kyllä teillä käymään! =)
ihmissuhteet on mun mielestä yks antosimpia/vaikeimpia asioita elämässä. eräs ystäväsuhteeni on ilmeisesti hiipumaan päin, ainakin siltä musta tuntuu, kun aina yhteydenottaja olen minä nykyään. todella kummallista menettää yksi parhaimmista ystävistään näin, ja en edes ite tiedä mikä on vialla!! yritän aina ajatella että elämässä tulee vastaan sellasia ihmisiä joita me tarvitaan, ja ne poistuu keitä ei tarvita.
VastaaPoistaTuo siun ensimmäinen lause on aivan totta ja pystyn allekirjoittamaan sen täysin. Ja miekin olen miettinyt, että huonot voi jättää taakseen ja kuihtuneet suhteet poistua että voi tulla tilaa uusille ja paremmille. Miksi turhaan pitää ympärillä ihmistä, joka tukahduttaa ja satuttaa? Vaikeita juttuja ja välillä en haluaisi edes miettiä koko juttua, mutta kai se aika tekee joskus tehtävänsä.
VastaaPoistaMutta toivon että teijenkin tilanne ratkeaa jollain tapaa ja mieluiten sillei, joka miellyttää siuta eniten. :)
Ite oon sellanen että "rakastun" uusiin kiinnostaviin ihmisiin ihan päätäpahkaa (siis platonisesti tietty, olenhan ihan onnelisesti naimisissa :D).
VastaaPoistaJa sitten toisinaan saa pettyä pahastikin kun se ystäväksi luultu ottaakin enemmän kun antaa.
Musta on ihan oikein välillä "siivota" elämäänsä ja ystäväpiiriään.
Väkisin ei voi jatkaa jos se tuottaa itselleen vain pahaa mieltä enemmän kuin hyviä fiiliksiä!!
Ja kun eihän tuollasta "eroa" tarvii tehdä ilkeästi vaan ihan vaan vähinäänin etääntymällä... Tai sitten ihan asiallisesti sanomalla että nyt tarvii välimatkaa jne.
Totta, totta. No aika parantaa haavat ja olen jo huomannutkin että hommat alkaa luistaa ja turhanpäiväinen murehtiminen on väistymässä. Mie ku olen tällänen hömelö, joka stressaa turhia juttuja vähän liikaakin. =D
VastaaPoista